Saatte nyt vain vanhahkon sisäperusasentokuvan, kun ei ole tullut nyt viimeisimpiä treenejä valokuvailtua, vaikka sää nyt tänään onkin ollut mitä upein. Sitä se ei kuitenkaan oikeastaan muuten koko viikkoon ole ollut...

Jokatapauksessa, tänään otettiin kotipihassa (jonkin verran häiriötä; ohikulkevia autoja ja jalankulkijoita) hieman tokoa. Mitään liikettä ei otettu kokonaan, vaan "palasia" tai parin palasen yhdistelmiä. Nopeaa maahanmenoa ja maahanmenosta istumaannousua otettiin leikin yhteydessä korkeassa vireessä, luoksetulossa eteentuloa (ei sivulle siirtymistä, kerran pysäytyksellä), seuraamista lennosta palkkaamalla, sekä pari avoimen luokan kaukokäskyvaihtoa (istu-maahan-istu-maahan).

Maahanmenot ja istumiset meni upeasti, Nuga painui suoraan maate ja nousi lennähtäen ylös. Ja jälleen leikki jatkui. Jokaiseen maahanmenoon en kuitenkaan ottanut perään liikesiirtymää istumisasentoon. Kaukokäskyt ihan ok, kahdesti taisin joutua toistamaan käskyn, kun selkäni takaa noin vajaan metrin päästä kaahasi auto eikä koira huomannut käskyäni. Muuten vaihdot kuitenkin nopeita ja täsmällisiä. Luoksetulot hienoja, ekan (läpijuoksuna) N ennakoi tulemalla hiukan normaalia hitaammalla laukalla, mutta toisella kerralla hyvä. Pysäytys aavistuksen hidas, käveli pari askelta, johtuen nähtävästi epäselvästä käsimerkistäni. Eli nämä kaikki hienoja ja iloisia!

Mutta meidän kompastuskivemme ja murheenkryynimme, seuraaminen - en ole tyytyväinen. Se on jotenkin niin hidas, innotonkin. Vaikka juuri ennen liikettä kävisi hyvin kierroksilla ja olisi upeassa vietissä, se laskee heti. Enkä tosiaan tajua mitä ihmettä mä
teen! Neuvot ovat tervetulleita joka suunnalta.

Pohtivin terkuin Mira ja Nuga...