Niin se vaan aika kuluu. Mun oma pieni Poroporottimeni, pieni Siimahäntäsekoilijani täytti tänään kokonaiset kaksi vuotta. Kaksikymmentäneljä kuukautta. Sataneljä viikkoa. Seitsemänsataakolmekymmentä päivää. Aika paljon, ihan aikuisiässä jo! Nuga kierii valitettavasti edelleen juoksujensa kourissa, joten näinä synttäreinä ei päästy "juhlimaan" yhteislenkkeilemällä toisten koirien kanssa. Harmi. No, sai se sentään eritysherkullisen ruoka-annoksen sekä paljon rapsutuksia! Lahjojakaan ei hirveästi ropissut, mutta vähän kuitenkin. Lähinnä herkkuja, heh...

Sitten ihan muihin asioihin. Viime päivinä on treenailtu ahkerasti seuraamista, luoksetuloa ja tokon voittajaluokan ruutua. Seuraaminen on ollut varsin mallikasta, iloista ja myös tiivistä, mahtavaa! Luoksetuloa on otettu alokkaan ja avoimen malliin, suurimmaksi osaksi läpijuoksuina, ettei vauhti kärsi. Pysäytyksessä käytän käsimerkkiä, jolloin Ännä yleensä stoppaa kuin seinään. Nykyään myös seisahduksen jälkeinen eteentulopätkä sujuu laukassa. Ruutu sitten... Hienoa!
Kulmamerkkeinä olen käyttänyt pääasiassa tyhjiä kaljatölkkejä, jotka totesin huomattavasti kätevämmiksi kuin ennen käyttämäni puolentoista litran muovipullot. Jokatapauksessa, tässä palkkana meillä on namilautanen, joka saa elikon syöksähtämään ruutuun. Satunnaisesti väliin tungetaan myös lähetyksiä, jolloin ruudusta ei löydy ruokaa lainkaan, vaan  palkkaan kädestä.

Ilmoitin muuten meidät sitten kuitenkin vielä Suomen Kennelliiton tokovalmennusviikonloppuun, joka on huhtikuussa Tuusulassa. Tulee varmasti hauska reissu!

Terkuin Mira ja Nuga.