Treenattu on kyllä ahkerasti, niin tokoa, jälkeä kuin agilityakin. Hausta olemme yhä edelleen tauolla. Agilityn parissa on treenattu edelleen erilaisia hyppykuvioita ohjausharjoituksina sekä A-estettä, jäljessä lyhyitä ja kulmikkaita ei kovin vanhoja pätkiä sekä tokossa alokkaan ja avoimen luokan liikkeitä.

Agilityt ovat menneet loistavasti, koira jatkaa mallikasta ja tarkkaa työskentelyään. Jäljellä olen saanut siihen omaa hihnatyöskentelyäni muuttamalla uudenlaista tuntumaa ja työhön paneutumista, jolloin toiminta sujuu huomattavasti paremmin, nopeammin ja intensiivisemmin. Tokossa kauan kadoksissa ollut kangaspatukka pelasti kaiken. Namit ja vanhat hanskaraukat eivät olleet hyvä palkka, patukka sen olla pitää. Tänään kun treenasin motivointipatukan kera, kaikki sujui loistavasti, suorastaan täydellisesti. Sen parempaan suoritukseen mä en usko meidän edes pystyvän, toivottavasti saadaan meidän suoritus kisoissa muistuttamaan tuota edes kaukaisesti..!

Niin... Vajaan viikon kuluttua häämöttävä koe Pieksämäellä jännittää hurjasti ja niinpä mun täytyy tappaa jännitystä jotenkin. Kisamatkalle täytynee varata mp3-soitin täyteen tsemppaavaa musiikkia ja niin edelleen. Kaikki liikkeethän sujuvat kotona yleensä oikein mallikelpoisesti ja kympin arvoisesti, mutta kilpailutilanne on kilpailutilanne. Jännitän ja koira stressaa ja rauhoittelee. Ei hyvä, ei tosiaankaan. No, näillä mennään!

Kisajännitysterveisin Mira ja Nuga