Käytiin taas Kiteen Kennelkerhon porukoiden kanssa kaupungin varastoalueella treenaamassa, porukkaa oli ihan kiitettävän paljon, mutta saavuimme paikalle vähän myöhässä enkä siksi nähnyt kaikkia koirakkoja lainkaan, sillä harjoitukset otettiin tällä kertaa yksitellen.

Meillä meni kuitenkin ihan kohtuuhyvin, Nugan vire parani kokoajan loppua kohti. Aluksi se tuntui olevan hiukan muissa maailmoissa, koska otti turhan paljon paineita suurehkosta "yleisöstä", onhan me kuitenkin aika kauan pidetty talvitaukoa yleisistä tokotreeneistä. Nopeasti koira kuitenkin palautui maan pinnalle ja tajusi, että nyt reenataan. Otin seuraamisia, luoksetuloja (yksi pysäytyksellä), jäävät liikkeet ja pari noutoa. Seuraamiset menivät oikein upeasti - on sen liikkeen kanssa töitä tehtykin - ja samoin luoksetulot. Myös pysäytys oli hyvä, Nuga liikkui vauhdikkaasti ja pysähtyi kuin seinään. Otin tämän muistaakseni sitten takapalkalla. Jäävätkin menivät erinomaisesti, lukuunottamatta yhtä maahanmenoa jossa koira jäi puoliksi makuuasentoon tuijottamaan paikalle saapunutta uutta koirakkoa. Uusi käsky ja menihän se sitten maate, mutta otin koko liikkeen vielä uusiksi onnistuneella 
suorituksella. Entäs sitten ne noudot! No niissä oli kyllä ohjaajalla hauskaa, enhän voinut loppujen lopuksi muuta kuin nauraa. Hyvä hei, olen oppinut nauramaan sähläämisellemme! Koira porhaltaa täyttä vauhtia puukapulalle ja pysähtyy tuijottamaan kaukaisuuteen. Käsken uudestaan ja se havahtuu kuin muistaen mitä oltiinkaan tekemässä. Kapula suuhun - ja suoraan katsojien luo ylpeilevin elkein, "kattokaa mikä mul on, ootteks kateellisii". Vielä kolmas käsky ja Nuga laukkaa luokseni kuin enkeli.

Hupsu koira se on, pakko myöntää. Treeniporukalta saatiin jälleen kovasti kehuja, että ollaan niin hirveästi edistytty viime syksystä ja niin edelleen. Tokoillaan jatkossakin, taas ensi keskiviikkona yleiset treenit ja sitä ennen varmastikin pieniä kotiharjoituksia!

Terveisin Mira ja Nugnug