Käytiin tänään Kiteen Kennelkerhon pidemmälle edistyneiden ryhmässä harjoittelemassa kaupungin varastoalueella. Mukana oli meidän lisäksi kolme koirakkoa, eli mukavan pienet, mutta todella hyvät treenit.
Aluksi, kun otettiin koirat autoista, Nuga oli ihan "ooh mamma kato täällä on muitaki"-fiiliksissä, eikä keskittynyt kunnolla yhtään mihinkään. Haahuilua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, paikallamakuussa se pääsi mukaan ja tajusi, että "hei, mehän tokoillaan, vähän mahtavaa". Koira oli ihan innoissaan ja yritti tosissaan. Ryhmäpaikallamakuu meni täydellisesti, vähän ihmetteli vierellä olevaa labradorinnoutajaa, joka vähän äänteli malttamattomasti, mutta pysyi kuitenkin hyvin. En tiedä kuinka kauan siitä tuli paikallaoloaikaa, mutta veikkaisin, että noin puolisentoista minuuttia.
Seuraavaksi otettiin seuraamisia ja jääviä liikkeitä, kaikki menivät aivan uskomattoman hyvin. Pari kertaa kävi istumaanjäännissä epävarmasti seisomaan, mutta se oli ihan oma mokani. Sanoin käskyn kummallisella ja väärällä äänensävyllä, josta Ännä sitten hämmentyi ja jäi istumaan.
Kontakti oli kuitenkin aivan upea kokoajan, lähestulkoon herpaantumaton ja huomio oli kokoajan
suunnattuna vain ja ainoastaan minuun. Henkilöryhmässä se ensin vähän kummasteli, mutta vaadin
kontaktin ja otin liikkeen alusta, jolloin se muisti jutun jujun ja pyöriskellessämme ryhmässä seurasi mallikelpoisesti. Luoksetulotkin, joita otin muutaman, menivät hienosti, ripeä laukka ja tiivis sekä suora eteenistuminen.
Palkkaamisesta sen verran, että olen todella, todella tyytyväinen. Koira toimi lähestulkoon kokoajan patukkapalkalla ja oli lisäksi ihan onnessaan, riehui ja revitti kunnolla. Rauhallisuutta vaativissa liikkeissä, kuten paikallamakuussa, palkkasin lopuksi nameilla (makkaralla), ruokahan tunnetusti rauhoittaa koiraa. Leikillä saavutettu vire myös kesti varsin hienosti.
Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut treeni ja olen tyytyväinen, kaikki tokon alokasluokan liikkeet siis otettiin (lukuunottamatta estehyppyä, koska siihen ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta epävirallisen kentän vuoksi). Nugalla oli hauskaa, minulla oli hauskaa. Tähän me ollaan pyritty, innokkaaseen, mutta kuitenkin tarkkaan suoritukseen. Muulta porukalta saatiinkin kehuja tarkkuudesta ja innokkuudesta. Toivottavasti sama linja jatkuu tulevissakin harjoituksissa!
Terkuin Mira ja Nuga
Aluksi, kun otettiin koirat autoista, Nuga oli ihan "ooh mamma kato täällä on muitaki"-fiiliksissä, eikä keskittynyt kunnolla yhtään mihinkään. Haahuilua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, paikallamakuussa se pääsi mukaan ja tajusi, että "hei, mehän tokoillaan, vähän mahtavaa". Koira oli ihan innoissaan ja yritti tosissaan. Ryhmäpaikallamakuu meni täydellisesti, vähän ihmetteli vierellä olevaa labradorinnoutajaa, joka vähän äänteli malttamattomasti, mutta pysyi kuitenkin hyvin. En tiedä kuinka kauan siitä tuli paikallaoloaikaa, mutta veikkaisin, että noin puolisentoista minuuttia.
Seuraavaksi otettiin seuraamisia ja jääviä liikkeitä, kaikki menivät aivan uskomattoman hyvin. Pari kertaa kävi istumaanjäännissä epävarmasti seisomaan, mutta se oli ihan oma mokani. Sanoin käskyn kummallisella ja väärällä äänensävyllä, josta Ännä sitten hämmentyi ja jäi istumaan.
Kontakti oli kuitenkin aivan upea kokoajan, lähestulkoon herpaantumaton ja huomio oli kokoajan
suunnattuna vain ja ainoastaan minuun. Henkilöryhmässä se ensin vähän kummasteli, mutta vaadin
kontaktin ja otin liikkeen alusta, jolloin se muisti jutun jujun ja pyöriskellessämme ryhmässä seurasi mallikelpoisesti. Luoksetulotkin, joita otin muutaman, menivät hienosti, ripeä laukka ja tiivis sekä suora eteenistuminen.
Palkkaamisesta sen verran, että olen todella, todella tyytyväinen. Koira toimi lähestulkoon kokoajan patukkapalkalla ja oli lisäksi ihan onnessaan, riehui ja revitti kunnolla. Rauhallisuutta vaativissa liikkeissä, kuten paikallamakuussa, palkkasin lopuksi nameilla (makkaralla), ruokahan tunnetusti rauhoittaa koiraa. Leikillä saavutettu vire myös kesti varsin hienosti.
Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut treeni ja olen tyytyväinen, kaikki tokon alokasluokan liikkeet siis otettiin (lukuunottamatta estehyppyä, koska siihen ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta epävirallisen kentän vuoksi). Nugalla oli hauskaa, minulla oli hauskaa. Tähän me ollaan pyritty, innokkaaseen, mutta kuitenkin tarkkaan suoritukseen. Muulta porukalta saatiinkin kehuja tarkkuudesta ja innokkuudesta. Toivottavasti sama linja jatkuu tulevissakin harjoituksissa!
Terkuin Mira ja Nuga
Kommentit