Tänään on lenkkeilty metsässä (ja valokuvattu siinä samalla) sekä treenattu noutamista ja esine-etsintää. Olen oikein tyytyväinen Nugaattoriin, joka vielä vuosi sitten kammoksui kuollakseen kaikenlaisten tavaroiden kantamista, ja jonka eräs lempitokoliike nykyään on nouto. Vahvistamalla saadaan mitä halutaan, myös lapinporonoutaja, heh. Palataanpa asiaan.
Harjoiteltiin siis melkein kaikkia tokoluokissa tavattavia noutoliikkeitä, lukuunottamatta tunnaria ja ohjattua. Otettiinpa myös palveluskoirapuolen "jättikapulan" tasamaa- sekä hyppynoudot. Tosin vain puolimetrisellä esteellä. Ensimmäiseksi tokon avoimen tavallisen puuesineen tasamaahaku. Se meni upeasti, vauhdikkaasti, iloisesti ja täsmällisesti. Kaksi toistoa, molemmat täydellisiä..! Seuraavaksi pk-tasamaanouto kahdesti, loistavaa toimintaa sekin. Kylläpä tuon voimat ovat muuten kasvaneet, joskus se ei meinannut jaksaa kantaa koko palikkaa, nyt otti reippaita laukka-askelia se suussa. Sitten tokon voittajaluokan metalliesineen tuominen, ensimmäinen kerta jälleen täydellistä! Toinen toistotreeni sitten oli hieman huonompi (arvelen, että metallikapula alkoi jäätyä pakkasessa ja tuntui siksi varmasti ikävältä myös mun paljaissa sormissanikin, entäs sitten suussa!), palautus oli nimittäin aavistuksen hitaampi ja sujui osittain ravissa, mutta muuten loistava. Seuraavaksi hyppynoudot, joita en ollutkaan ottanut aikoihin, joten muistuttelin sitä mieleen patukalla. Se meni hyvin, siirryin tavalliseen puukapulaan. Hienoa, täydellistä. Metalliesineen heitinkin sitten vahingossa lumihankeen ja koira otti sen sieltä esiin tassulla, en torunut, sillä tiesin sen menevän siitä lukkoon. Kehuin vain ja uusin suorituksen heittäen itse tarkemmin, nyt loistavaa! Lopuksi vielä isolla kapulalla hyppynouto, ensin hyppyytin koiran se suussa normaalisti esteen yli molempiin suuntiin, sitten vasta varsinaisen noudon - joka sujuikin täydellisesti. Eli äärimmäisen onnistunut noutotreeni kokonaisuudessaankin, olen todella, todella tyytyväinen!
Heti putkeen en ottanut esine-etsintöjä, vaan vasta muutaman tunnin kuluttua. Ensin vain heitin tavaran metsään (suunnilleen kymmenen metrin päähän) ja lähetin koiran heti hakemaan sen. Tämä loistava! Toiselle pistolle ahnehdin liikaa ja vein esineen liian kauas lumikasan taakse - en kävellyt suoraan sinne, vaan heitin tavaran ehkä kymmenen metrin päästä, ettei ota jälkeä niin helposti. Näin etäisyyttä esineen ja koiran välillä oli suunnilleen kaksikymmentäviisi metriä. Ännä ei kuitenkaan löytänyt sitä, vaikka annoin käskyn kolmesti. Vein sen hieman lähemmäs ja lähetin kolmannen kerran, heti löytyi. Isot kehut ja revittelyt tavaralla. Riskinähän tässä esineruututavaralla leikkimisessä on se, että koira alkaa pureskella sitä, mutta näin mä haen intoa etsimiseen. Ja sitä sainkin. Seuraavalle pistolle vein esineen viidentoista metrin päähän, löytyi helposti. Sitten vähän kauemmas, kahdenkymmenen metrin, ja löytyi hyvin. Nuga etsi innokkaasti ja tarkasti.
Näin on käynyt ennenkin, että etenen liian suurin harppauksin kerralla. Huono juttu, pitää olla tarkempi itseni kanssa!
Kirjoitteli Mira ja leivänkannikkaa nakerteleva Nuga
Harjoiteltiin siis melkein kaikkia tokoluokissa tavattavia noutoliikkeitä, lukuunottamatta tunnaria ja ohjattua. Otettiinpa myös palveluskoirapuolen "jättikapulan" tasamaa- sekä hyppynoudot. Tosin vain puolimetrisellä esteellä. Ensimmäiseksi tokon avoimen tavallisen puuesineen tasamaahaku. Se meni upeasti, vauhdikkaasti, iloisesti ja täsmällisesti. Kaksi toistoa, molemmat täydellisiä..! Seuraavaksi pk-tasamaanouto kahdesti, loistavaa toimintaa sekin. Kylläpä tuon voimat ovat muuten kasvaneet, joskus se ei meinannut jaksaa kantaa koko palikkaa, nyt otti reippaita laukka-askelia se suussa. Sitten tokon voittajaluokan metalliesineen tuominen, ensimmäinen kerta jälleen täydellistä! Toinen toistotreeni sitten oli hieman huonompi (arvelen, että metallikapula alkoi jäätyä pakkasessa ja tuntui siksi varmasti ikävältä myös mun paljaissa sormissanikin, entäs sitten suussa!), palautus oli nimittäin aavistuksen hitaampi ja sujui osittain ravissa, mutta muuten loistava. Seuraavaksi hyppynoudot, joita en ollutkaan ottanut aikoihin, joten muistuttelin sitä mieleen patukalla. Se meni hyvin, siirryin tavalliseen puukapulaan. Hienoa, täydellistä. Metalliesineen heitinkin sitten vahingossa lumihankeen ja koira otti sen sieltä esiin tassulla, en torunut, sillä tiesin sen menevän siitä lukkoon. Kehuin vain ja uusin suorituksen heittäen itse tarkemmin, nyt loistavaa! Lopuksi vielä isolla kapulalla hyppynouto, ensin hyppyytin koiran se suussa normaalisti esteen yli molempiin suuntiin, sitten vasta varsinaisen noudon - joka sujuikin täydellisesti. Eli äärimmäisen onnistunut noutotreeni kokonaisuudessaankin, olen todella, todella tyytyväinen!
Heti putkeen en ottanut esine-etsintöjä, vaan vasta muutaman tunnin kuluttua. Ensin vain heitin tavaran metsään (suunnilleen kymmenen metrin päähän) ja lähetin koiran heti hakemaan sen. Tämä loistava! Toiselle pistolle ahnehdin liikaa ja vein esineen liian kauas lumikasan taakse - en kävellyt suoraan sinne, vaan heitin tavaran ehkä kymmenen metrin päästä, ettei ota jälkeä niin helposti. Näin etäisyyttä esineen ja koiran välillä oli suunnilleen kaksikymmentäviisi metriä. Ännä ei kuitenkaan löytänyt sitä, vaikka annoin käskyn kolmesti. Vein sen hieman lähemmäs ja lähetin kolmannen kerran, heti löytyi. Isot kehut ja revittelyt tavaralla. Riskinähän tässä esineruututavaralla leikkimisessä on se, että koira alkaa pureskella sitä, mutta näin mä haen intoa etsimiseen. Ja sitä sainkin. Seuraavalle pistolle vein esineen viidentoista metrin päähän, löytyi helposti. Sitten vähän kauemmas, kahdenkymmenen metrin, ja löytyi hyvin. Nuga etsi innokkaasti ja tarkasti.
Näin on käynyt ennenkin, että etenen liian suurin harppauksin kerralla. Huono juttu, pitää olla tarkempi itseni kanssa!
Kirjoitteli Mira ja leivänkannikkaa nakerteleva Nuga
Kommentit